Welcome to a world where dreams become nightmares

Tiedän olevani epäonnistuja. Olen aina epäonnistunut ja tulen aina epäonnistumaan. Se on vaan elämääni. Vaikka ihmiset sanoo etten ole pilannut kaikkea niiin saan kysyä että miksei mulla ole enää kavereita, koiraa tai perhettä ? Siksi koska pilasin kaiken! Olen kusipää enkä todellakaan ansaitse elää. Eilen sain kehotuksen alkaa välittämään itsestäni. Koska en kuulemma voi uskoa kenenkään välittävän jossen itse välitä itsestäni. Joo mua ei vittuakaan kiinnosta mitä mulle käy enkä halua välittää itsestäni mutta silti tiedän joidenkin välittävän minusta. Hetki hetkeltä tuntuu koko ajan vain enemmän ettei kukaan voi minua enää pelastaa. En kyllä onneksi haluakkaan parantua tai pelastua. Olisin lähinnä iloinen jos kuolemakorjaisi luonnollisesti. Harmittaa jopa etten viimeyönä tukehtunutkaan. Haluan jo päästä irti tästä helvetistä. Todellisuudessa tiedän ettei ketään kiinnostaa mitä vittua mulle tapahtuu. Suljetulla olisin jo jos ketään kiinnostaisi. Eipä kiinnosta. Kun joutuu olemaan jumissa jossain huoneessa alkaa itekkin olemaan vähemmän kiinnostunut kaikesta. Odottaa vain kuolemaa ja pettyy joka aamu siihen kun herää. Joka helvetin aamu herään huomaamaan olevani elossa.